Hirveän pitkään ei tarvinnut jahkailla pitäiskö vaiko eikö, kun tässä iässä tietää, että jos viihtyy yhdessä, toisen kanssa on hyvä olla ja arki tuntuu ihan sidettävältä toisen läsnäollessa...niin ihan hirveästi ei mene pieleen.

Varsinkin, kun toinen meistä ei kovin sosiaalinen ja monen ihmisen kanssa viihtyvä ole...

Siitäkin tietää, että ehkä nyt kannattaa asiat nopestikin yhteen sitoa, jos nykyään töistä on kiire kotiin, odottaa toista töistä kotiin...tai että pitkät yhteiset vapaat ei tunnun ahdistavalta (no ehkä loppuakohden...mutta se on tää naispuolisen erakkoluonne mikä sitten alkaa rakoilla).

Anyway...maistraatin kautta, mahdollisimman vähillä ihmiskontakteilla, karkasimme viikon lomalle kaksin. Ei juhlahumua, eikä mitään kauheita sukulaiskekkereitä (jotka ainakin sille naisihmiselle olisi ollut yhtä ahdistavaa tuskaa). Syötiin ravitolassa vihkimisen jälkeen muutaman meille tärkeän ihmisen kanssa, tavattiin niitä kavereita joita haluttiinkin...saatiin viettä laatuaikaa heidän kanssaan, pystyttiin juttelemaan ja jakamaan kuulumisia.

Tavattiin pikaisesti perhettäkin, toisessa ravitolassa, toisena päivänä...mutta tehtiin kaikki just niinkun haluttiin...viikon hääjuhlat siis, ihan meidän näköiset...laajalti liikkuvat, välillä biletystä,merellä m, maalla ja ilmassa.. välillä jotain muuta, joka aamu aloitettiin skumpalla, kaksin...sitten iltapäivisin oli hyvä tavata tuttuja hetken.

Sormusta ei haluttu...sen sijaan tuli tällainen