Toisen blogini linja luisti niin pahasti avioeron kkäsittelyyn, että haluan alkaa tämän uuden, että saan muistiin niitä pieni hetkiä jota ihna perusarki sisältää.

Nyt , kun lapset eivät ole enää ihan vauvoja...huomaan, että olisi pitänyt tehdä tämä jo silloin kun olivat...monta vuotta on pelkkää hämärää harmaata massaa.

6 pientä tosiaan kaikkine allergioineen ja sairauksineen väsytti, vei muistot ja muistin...hetkiä joita varmastikaan ei ikinä saa enää takaisin.

Arjen väsymys, kun molemmat olivat ihan loppu..mutta oli vaan jaksettava...teki virheitä..ei muistanut itseään eikä toista, virheistä isoin unohtaa itsensä saa asiat aikalailla kallelleen..me emme jaksaneet enää löytää sitä huomiota ja olla omiamme lasten isän kanssa.

Toivottavasti virheistään oppii, siis niistä omista, muiden virheistä ei sellaista oppimista tapahdu.

Ainakin nyt yritän iloita tästä mitä minulla nyt on, perusarkea , töitä, teini-ikää, uhmista ja uusia juttuja.

Luulin , että se oppiminen loppuu siihen , kun tulee aikuiseksi, mutta ei..ei siitähän se vasta alkoi, opi äidiksi, perheeksi, vaimoksi, työläiseksi...opi antamaan, opi luovuttamaan...

Haluan säilyttää sen kaiken!