Metsätie on täynnä villivadelmia, sain niistä muutaman purkin tehtyä hilloa, mutta kun ei oikein kiinnosta moiset keittämiset.

Lapsetkin alkaa selvästi odottamaan koulun alkua, sellainen pieni jännitys on aistittavissa...reppuja hankitaan ja juttuja suunnitellaan. Meillä esikoinen aloittaa lukion, se tarkoittaa isoja ja kalliita hankintoja...nykyään onneksi saa sähköisiäkin kirjoja, mutta koulutyö alkaa olla niin nettiriippuvaista, että lukioon tarvitsee jonkun oman koneen. 

Vanhempana sitä yrittää kaikkensa, antaakseen lapselle mahdollisuuden sellaiseen opiskeluun, että tulevaisuus on turvattu...mutta tottavie se vaatii rahaa. Se peruskoulutus , joka on ilmaista ei takaa tässä yhteiskunnsssa yhtään ainoaa kunnollista työpaikaan, se on vain avain eteenpäin.

Itsellänikin alkaa, jo kesä riittämään..tiedän ja huomaan, että odotan viileitä päiviä, pimeitä ilotja ja sitä, ettei tarvitse mukamas aina olla ulkona ja nauttimassa säästä "kun nyt kerrankin on hyvä ilma..ja kesä on niin lyhyt".

Kaipaan arkeen hetkiä, että lapset on koulussa omissa hommissaan..sellaista rauhaa ja järjestystä arkeen...se fiilis tulee joka kesä, tänävuonna pikkuisisen myöhemmin..päästiin melkein elokuuhun =)

Onneksi jaamme sekä entisen , että nykyisisen miehen kanssa koulutuksesta ja siihen panostamisesta samat arvot. Niistä ei tarvitse kiistellä. Jokainen meistä auttaa ja kannustaa tarpeen mukaan, kun yhdeltä loppuu voimat, toinen jatkaa siitä.

Nyt on mietinnässä ollut, josko pienin lapsista, tänävuonna eskarin aloittava kuopus haettaisiin steiner-kouluun. Nyt olisi vihdoin aikaa ja rahaa antaa edes yhdelle erillainen koulumahdollisuus, varmasti tälläporukalla pystyisimme myös kuljetukset ja muut tapahtumat hoitamaan...valitettavasti on ollut monta vuotta, jolloin kaikkien koulujutuille ja muille ei ole ollut rahaa tai aikaa. 6 lasta koulutiellä ei ole kovin helppojuttu, kun aina kaikki vanhempaenillat sun  muut järjestetään samaanaikaan.