lauantai, 23. marraskuu 2013

Talvi tulee tännekin

Talvi monessakin mielessä, koska...koska metsicon kuljetuspiru alkaa väsyä. Vähentävät julkisia yhteyksiä tänne, kouluun meno on vaikeaa, sulkevat meidät sivistykseltä. On harkitu luopumista Metsicosta...muuttoa lähemmäs sivistystä. Sattuu, sattuu...meitä molempia syvälle sydämmeen.

 

toukari%20002-normal.jpg

Niinkuin muuallekin...toukari%20006-normal.jpg

 

Tähän päivitykseen liitän myös biisin..  https://www.youtube.com/watch?v=C5cMrQLer1s 

torstai, 14. marraskuu 2013

Welcome To The Barber Shop!

nasse-normal.jpgT

Tänään rouva pääsi riehaantumaan saksien kanssa metsico-city:n snadissa tupakeittiössä ja kaikesta tästä "kärsi" yllä näkyvän janarin ohella nuorin pojista, joka ääntelehti samaan tapaan, kun vähintään henkeä olisi viety. ;)

 

Ei tässä muutakun kaikille hyvää torstain jatkoa ja muistakaa, että metsico-cityn saalistajat saattavat tuoda yllätyksiä pihalle eli ei kannata ihmetellä, jos pihalta löytyy tyyliin peura...

Täältä tähän! 

tiistai, 5. marraskuu 2013

Metsicossa asustelee nykyään aviopari

Hirveän pitkään ei tarvinnut jahkailla pitäiskö vaiko eikö, kun tässä iässä tietää, että jos viihtyy yhdessä, toisen kanssa on hyvä olla ja arki tuntuu ihan sidettävältä toisen läsnäollessa...niin ihan hirveästi ei mene pieleen.

Varsinkin, kun toinen meistä ei kovin sosiaalinen ja monen ihmisen kanssa viihtyvä ole...

Siitäkin tietää, että ehkä nyt kannattaa asiat nopestikin yhteen sitoa, jos nykyään töistä on kiire kotiin, odottaa toista töistä kotiin...tai että pitkät yhteiset vapaat ei tunnun ahdistavalta (no ehkä loppuakohden...mutta se on tää naispuolisen erakkoluonne mikä sitten alkaa rakoilla).

Anyway...maistraatin kautta, mahdollisimman vähillä ihmiskontakteilla, karkasimme viikon lomalle kaksin. Ei juhlahumua, eikä mitään kauheita sukulaiskekkereitä (jotka ainakin sille naisihmiselle olisi ollut yhtä ahdistavaa tuskaa). Syötiin ravitolassa vihkimisen jälkeen muutaman meille tärkeän ihmisen kanssa, tavattiin niitä kavereita joita haluttiinkin...saatiin viettä laatuaikaa heidän kanssaan, pystyttiin juttelemaan ja jakamaan kuulumisia.

Tavattiin pikaisesti perhettäkin, toisessa ravitolassa, toisena päivänä...mutta tehtiin kaikki just niinkun haluttiin...viikon hääjuhlat siis, ihan meidän näköiset...laajalti liikkuvat, välillä biletystä,merellä m, maalla ja ilmassa.. välillä jotain muuta, joka aamu aloitettiin skumpalla, kaksin...sitten iltapäivisin oli hyvä tavata tuttuja hetken.

039-normal.jpg

Sormusta ei haluttu...sen sijaan tuli tällainen

025-normal.jpg

keskiviikko, 18. syyskuu 2013

Haluaisin esitellä teille lapseni

Paljon on viimeaikoina ollut puhetta eri kasvatumetodeista, siksi ehkä haluaisin ihan pienesti ottaa kantaa asiaan. Silloin kun esikoinen syntyi, olin vielä 19..hirvittävän nuori näin jälkikäteenkatsottuna, eipä siinä paljoa mistään metodeista tiennyt. Tein  niinkuin hyvältä itsestä tuntui.

Ainoa asia missä olen aina halunnut lapsia tukea ja johdatella eteenpäin on oman persoonallisuuden löytyminen ja oman itsensä arvostaminen/tunteminen. Se, että luottaa omiin kykyihinsä ja rohekasti uskaltaa kokeilla uutta. 

Se mitä itse olen oppinut äitinä, on kasvu. Äitiys on jatkuvaa kasvua ja muuttumista, se mikä sopii yhdelle ei olekaan hyvä toiselle, se että antaa lapsen oman persoonallisuuden löytyä ja tulla esiin  tarkoittaa sitä , että itse joudut kasvamaan ja antamaan tilaa sellaisellekin persoonalle, joka on mahdottoman kaukana omastasi. Hyväksymistä ja voimavarojen antamista..eli hurjan isoa omaa kasvua, muuttumista ja ajanhermolla pysymistä.

En usko eri kasvatusmetodeihin, koska en usko että ne pystyvät tarjoamaan mitään muutakuin tietynlaisen mallin kasvaa, tietynlaiseksi ihmiseksi...mihinkohtaa massaa haluaa sitten lapsen kasvavan. uskon, että jokaiselle on oma yksilöllinen polku. 

Näillä samoilla eväillä kasvatuteusissa lapsissa meiltä löytyvät;

Esikoinen, 16-vuotias poika. 

Hyvin empaattinen, sosiaalinen ja pedantti henkilö. Häneltä onnistuu ruuanlaito, sukankutominen  (myös kantapää), lapasetkin peukaloineen pyörähtävät puikoista ja työn jälki on supersiistiä. Hieman ujo ja jäyhä, mutta silti aina rohkeana menossa kohti uusia haasteita. Hän huolehtii pienemmistään eikä ole koskaan liian kiireinen katsomaan pikkusisaruksiaan. Silloin kun on pakko, voi hyvinmielin jättää hänen pikkusisaruksen vahdiksi. Toisaalta hän harrastaa airsoftia, aseet kasaantuvat , puhdistuvat ja korjaantuvat samoissa käsissä näppärästi. Viikonloppuisin maasotpukuinen nuorimies ryömii metsässä ja haisee mestäluteelle , kun tulee kotiin.  Lukiolaisenakin äärettömän pedantti ja rauhallinen tyyppi, koskaan ikinä en ole joutunut hänelle läskyistä sanomaan tai unohduksista huolehtimaan. Suuttuessaan kasannut jo pitkään vihaa sisälleen..silti kylmän rauhallinen, mutta hyvin, hyvin vihainen. Pitää väreistä ja on nyt löytänyt linjansa..päältään voi löytää oranssit chinot, keltaiset tennarit, turkoosin paidan ja vihreän hupparin..kaikki värikäs tuntuu olevan mieleistä.

Toiveammatti opettaja

Toisikoinen 14-vuotias poika

Pienestä asti vauhtia ja vaaratilanteita, koskaan ikinä hän ei yhtään kävelyaskelta ehtinyt ottaa. vauhdikkuus on hieman rauhoittunut, mutta edelleen kaikkea leimaa levottomuus, halu kokeilla ja kiire elää. Hän on hyvätahtoinen vaikka joutuu usein ongelmiin. Herkkä, hirvittävän herkkä vaikka yrittää aina peittää sen koheltamiseen.reipas ja rohkea, ujous ei hänen kohdallaan ole koskaan ollut ongelma. Kiire paikasta ja asiasta toiseen, saa usein unohtamaan juuri sen mikä juttu oli käsillä. Sosiaalisesti taitava,saa nopeasti uusia kavereita, isoissa joukoissa hyvin pukkelehtiva hurmuri, johon moni tyttö on ollut lääpällään.  Suorasukainen, suuttuessaan hyvin ailahteleva, todella äkkipikainen..mutta helposti leppyväkin.Läksyt tahtoo ja on aina tahtonut unohtua, kun tulee jotain kiinostavampaa esille.Keskittymiskyky on ailahtelevaa ja katkeaa hyvin helposti, pidempiä aikoja yhteen asiaan keskittyminen täysin mahdotonta.  Niissä asoissa, joissa jaksaa keskittyä taitava ja osaava.  Hänekin käsissään syntyy jo ihan hyvää ruokaa, vaikka mihinkään erikoisuuksiin ei lähdetä..perusruoka , perustavaroilla.  Pienenä tosi allerginen ja nyt teini-iässä joutunut palaamaan maidottomaan, melkein viljattomaan ja melko karsittuun ruokavalioon. lempivärejä sininen, musta..perusvräit , mutta ehdottomasti ei punainen. Voi silti ihan hyvin vetää pinkit kauluspaidan päälleen.

Toiveammatti  Liikunnanopettaja

Kolmonen, 12-vuotias poika

Meidän teppo tasainen, varma tulevausuuden pokeripelaaja, koska ikinä et osaa lukea mitä mieltä hän on asioista. Tekemisiensä suhteen pedantti ja pikkutarkka, läskyt on aina tehty, tavarat repussa ja paikoillaan. Sosiaalisesti etevä omien parissa, mutta hitaasti osaa muodostaa uusia tuttavuuksia. Luotettava , kuin kallio. tehtävä kuin tehtävä, jos sen hänelle antaa se tehdään vaikka joutuisi kiertämään maapallon ja poraamaan reijän peruskallion läpi. Etevä piirtäjä, mutta pikkunäppärät jutut  tahdo pysyä käsissä...jaksaa keskittyä kaikkeen vaikka hamaan tappiin, keskittyminen ei häiriinnyt edes pommiin. Tulee toimeen pikkusiskojen kanssa hyvin, mutta ei oikein osaa pienempien leikkeihin mennä mukaan. On etevimmillään yksilölajeissa ei osaa toimia joukkueessa. On huumorintajuinen, iloinen kaveri, joka on luokassaan hyvin pidetty tarinankertoja. lempivärinä perussininen ja vihreä.

toiveammatti opettaja

Nelonen , 10-vuotias tyttö

Prinsessa, ollut pienestä lähtien..tuntuu, kuin vaaleanpunainen hörhelöpilvi seuraisi aina häntä, kaikki on aina ollut suurta draamaa. Pienikin asia voi suistaa koko universumin radaltaan. Pukeutuminen on aina ollut tärkeeää, pienenä se oli mekkoa, rimpsua kimalletta, pinkkiä...nykyään se on sitä mitä lehdissä sanotaan. Kaiken on oltava aina prikulleen hiuksista varpaisiin. Käsityöt olivat jotain aivan kauheaa, homma ei sujunut lainkaan..pääsikin pian puukäsityönpuolelle, jossa on mukavasti löytänyt oman linjansa. Tuntuu elävän sadussa, jos ei muuten niin keksii sellaisen itse..mielikuvitus on jotain aivan uskomatonta. Pienestä pitäen sulahtanut tyttöporukkaan ja tämän neidon kanssa tyttöjen pahimmat puolet on koettu jo moneen kertaan...ja ne ovat olleett kauniiden ja rohkeiden tasoista draamaa, jokaikinen kerta. Hän ei koskaan ole ujostellut, virastuskauttakaan ei ollut vauvana, aina ensimmäisenä puhumassa, esittäytymässä ja kertomassa kuka on. Tykkää tehdä kaikkea hyvää, kakkuja ja leivoksia, varsinainen ruuanlaitto ei kiinosta. Lika on aina ollut kauheaa, hiekkalaatikolle oli aivan turhaa mennä, katsoi lähinnä inhoten kun toiset istuivat kurassa. Osaa pyöritellä isän sormensa ympärille miten haluaa, veljiikin aina kokeilee, mutta eivät enää mene oikein lankaan, joskus kyllä. On etevä tekemään kaikesta kaunista, ei halua uskoa kenestäkään pahaa...on hieman liian sinisilmäinen ja luottavainen. meillä on ajoittain suuria erimielisyyksiä asioista...kun olemme luonteeltamme aivan ääripäitä..eripäissä kumpikin.

Toiveammatti Julkkis, missi tai laulaja

Vitonen, 7-vuotias tyttö

Poikatyttö, menevä pieni mennikäinen, jota pieni koko ei ole koskaan haitannut. Empaattinen, sosiaalinen...mutta aika ujo. reipastuessaan hyvikin äänekäs ja puhelias. menee toisten iloihin ja suruihin täysillä mukaan, joka joskus on hieman vaikeaa, koska haluaa aina sovitella asiat niin, ettei kenellekään tulisi paha mieli. Kulkee verkkareissa, paita väärinpäin, eikä muista vaihtaa paitaa, jos siihen tahroja tulee. Harrastaa jalkapalloa ja jääkiekkoa, on erittäin suosittu ikäistensä poikien keskuudessa, koska tuntee jokaisen pokemonin ja action hahmon nimeltä. Kiipeää puuhun ja hyppää keinusta..hiukset mukana..ei niin väliä ovatko ne kammattu tänään vai viikkositten.  Läksyjä unohtelee, mutta kokee hirveän raskaana sen , että on unohtanut..kaikki muutkin epäonnistumiset tuntuvat olevan lähes maansurun luokkaa.On sanallisesti hyvin näppärä ollut pienestä asti. Keskittyminen on tarkkaa , mutta jää aina ajoittain haaveilemaan omia juttujaan. On luotettava kaveri ja haluaa aina puhtaasti hyvää toiselle. Sanaillee siskojensa kanssa niin korkealla tasolla, että siskolta jää usein ymmärtämättä, koko kettuilun kohde. Ei kovinkaan usein suutu tai ole vihainen, vaan porhaltaa positiivisesti aina eteenpäin.

kuopus 5-vuotias tyttö

On saanut sisunnsa jostain kaukaa välimereltä, sitä nimittäin riittää ja paljon! Tulistuu hyvin nopeasti ja koko pieni tyttölapsi värisee silloin vihasta. Toisaalta, kun aurinko paistaa se tosiaan paistaa korkealta ja kovaa. On ujo, ei helposti lähestyttävä. Vaikeasti muodostaa kaverisuhteita...ja on hivenen haastava leikkikaveri, koska suutahtaa melko helposti ja on kovin äkkipikainen.  Hakee usein turvaa aikuista ja haluaa olla pieni. koskaan kenekään muun lapsen kanssa näin isoa MINÄ ITSEÄ ei ole ollut. Harrastaa taitoluistelua, jossa sisu kulminoituu siihen, että varmasti ei anna periksi..kaatuu-nousee-kaatuu-nousee. Haluaa puketua erikoisesti...eikoiset hatut ovat aina olleet mieleisiä, niihin on hyvä yhidstää vaikka haaremhousut, tunika ja lepattava silkkihuivi. Ei halua pinkkejä haalareita eikä röyhelöisiä paitoja. On äärettömän mustasukkainen. keskittyy kivasti asoihin , jotka kiinostavat..muilla nyt niin ole väliä.  oppii nopeasti sävelmiä ja lauluja ulkoa ja laulelee niitä ahkerasti...vieraan tullessa paikalle kutistuu ihan pieneksi ja ääni katoaa kokonaan. Viihtyy aikapaljon leikeissään yksin, mutta osaa kyllä muiden  kanssa saada aikaan hienoja yhteisiäkin leikkejä.

 

ja kokoajan äiti kasvaa...kasvaa oppimaan miten juuri tämän lapsen kanssa saadaan asiat etenemään. Oppii luottamaan aikuistuviin lapsiin ja antamaan tilaa , kun joku haluaa isomman tilan itselleen, isomman vallan asioistaan ja päätöksistään..oppii ohjaamaan eteenpäin niin, että isotkin kuuntelevat...toisaalta niin että pienetkin uskovat. Yrittää taiteilla siinä välillä, että säilyttää kunnioituksen teinien silmissä...vaikka itsekkin on aina joskus asiat ovat hakusessa. Tähänpäivään en ole vielä kuullut, että äiti olisi dorka tai kalkkis..tyhmä olen kyllä aika usein. Toistaiseksi olen saanut pidettyä teineihin sellaisen yhteyden auki, että kaikesta pystymme puhumaan...mutta isommat ovat poikia..nämä meidän prinsessat ja keijukaiset saavat jo nyt äidin välillä niin hämmenyksiin , etteä tulevaisuutta odotellessa....kuinka pitkäksi tässä vielä kasvaakaan, että kaikki nämä saa ohjattua omanlaiseensa turvalliseen elämään.

maanantai, 12. elokuu 2013

koulutie

Aamulla, se alkoi..tässäkin perheessä lähti koulutielle lapsia. 3 ala-asteelle, yksi yläasteelle , yksi lukioon ja yksi eskariin. Meiltä koulutie taittuu autolla tai linkulla, koska tosiaan asumme täällä susirajalla.

Jokaisella suojatiellä lähellä koulua seisoo täällä tämän seudun isovanhempi, keltainen liivi päällään..turvaamassa pienien koulutietä, äiti liikuttuu syvästi. Ajatella, että joku oikeasti viitsii, jollakin on aikaa. Äiti siirtyy koululuta toisella , katselee keltaliivisä isovanhempia on liikutunut...mutta sitten....huomio kiinnittyy , joka ikisen suojatien kohdalla autot hidastavat, lapset isot ja pienet päästetään yli. Lapset heiluttavat kättään kiitokseski ja saavat hymyn takaisin. Tämä toistuu mopnessa-monessa kohdassa...onkun ajaisi utopiassa, jollaista ei tiedä olevankaan. Äiti on työkseen tien päällä...ja nyt äiti liikuttuu niin syvästi, että kyynel valuu poskelle.

Jokainen oli valinnut repun ja penaalin, äiti muisti joa todistukset reppuun (HURRAAAAAA). Ala-asteelaiset juoksivat koulunpihalle..kaverit, kaverit..kattokaa mulla on uudet kengät, nää on sellaset conversiot, äiti hymyilee sisäänpäin.

Pedantti lukiolainen varmistelee huithapelilta äidiltään " onko mun kirjat tulleet jo, onko tab latauksessa, mää tartten laskimen".."nää mun housut olis pitänyt prässätä"..ja lähtee mopollaan kouluun.

Kyllä me välitetään, oikeasti...täällä suomessa lapsien on hyvä mennä kouluun...kyllä me yritetään kaikki ihan oikeasti.